Valikko Sulje

Spondylolyysi ja spondylolisteesi

Selän takarakenteiden toistuvia vammoja pidetään spondylolyysin eli nikamakaaren höltymän tavallisimpana aiheuttajana kasvuikäisillä urheilijanuorilla. Spondylolyysiä todetaan esimerkiksi voimistelijoilla, painonnostajilla ja jääkiekkoilijoilla ja se on tavallisimpia nuorten selkäkivun aiheuttajia. Tällöin rangan tiettyyn segmenttiin aiheutuu toistuvaa liian suurta ja virheellistä kuormitusta esimerkiksi liian nopeasti lisätystä harjoitusmäärästä, yksipuolisesta harjoittelusta tai poikkeavasta rakenteesta johtuen. Jos spondylolyysi ei parane, tila etenee ja syntyy nikamasiirtymä eli spondylolisteesi. Spondylolisteesissä nikama siirtyy eteenpäin suhteessa alempaan nikamaan tai ristiluuhun. Tavallisimpana syynä on nikamakaaren rasitusmurtuma tai äkillinen murtuma. Suurin osa spondylolisteeseistä hoidetaan tarkasti kohdennetun harjoittelun eli segmentaalisen kontrolliharjoittelun avulla, jota rankaan erikoistunut fysioterapeutti ohjaa.

Liikehäiriöissä normaali fysiologinen liike on rajoittunut kivun kokemuksen vuoksi. Asiakkaat ovat hyvin tietoisia kivusta ja liikesuunnasta tai -suunnista, joissa kipua ilmenee. He pelkäävät kivuliasta liikesuuntaa, eivätkä halua tehdä provokatiivisia liikkeitä vaan pyrkivät välttämään kyseistä liikesuuntaa kokonaan (välttämiskäyttäytyminen). Yliherkkyys kivulle, virheelliset uskomukset, ja kivun kautta “toimiminen” johtavat kivun sentralisoitumiseen ja motorisen suojarefleksin vahvistumiseen. Pahimmillaan kipua aiheuttavan liikkeen jatkuva välttäminen johtaa siihen, että liikettä tuotetaan virheellisesti ja väärästä kohtaa, jolloin syntyy liikekontrollin häiriö. 

Liikkeen kontrollin häiriötiloissa kontrolli on heikentynyt oireilua aiheuttavassa liikesuunnassa, mutta samassa liikesuunnassa ei kuitenkaan ilmene liikerajoitusta, ja usein häiriötiloissa onkin tyypillistä, että potilaat käyttävät tiedostamattaan kaiken aikaa provokatiivisia asentoja ja liikemalleja. Asiakas ei kykene kontrolloimaan rangan asentoa staattisessa asennossa tai liikkeessä. Kyseessä on usein rankaa tukevien syvien lihasryhmien heikentynyt toiminta. Kipu voi ilmetä rangan liikkeen aikana, staattisen kuormituksen aikana tai vain taivutuksen liikeradan lopussa. 

Liikekontrollin häiriöissä kipua tuntuu esimerkiksi oireen saadessa alkunsa johonkin liikesuuntaan, rangan eteen- tai taaksetaivutukseen, sivutaivutukseen tai kiertoon. Tässä vaiheessa liike voi rajoittua, eli kyse on liikehäiriöstä. Jos ongelmaa ei saada ratkaistua eli kivuliasta liikesuuntaa helpotettua esimerkiksi manuaalisen käsittelyn tai harjoittelun kautta, alkaa ihminen käyttää kompensatorisia malleja toiminnassaan. Vaikka kipu alkaisi helpottaa, asiakas jatkaa toimintaa, jossa yhden segmentin käyttöä vältellään, tai sitä käytetään virheellisesti. Näin syntyy liikekontrollin häiriö. Näiden henkilöiden saama hyöty perinteisistä kuntoutusmalleista on vaatimaton tai lyhytkestoinen. Liikekontrollin häiriön hoitamisen pääkeino on liikehallinnan oppimisen harjoittelujakso, minkä aikana asiakas saa fyysisiä harjoitteita, joilla kontrollihäiriötä pyritään poistamaan sekä valmiuksia välttää kipua lisääviä asentoja. Tietoisuuden lisääntyessä kivun pelko ja aiempien kipua tuottaneiden liikkeiden välttäminen loppuu. 

Riittävän tarkka tutkiminen ja sitä kautta rankakipujen taustalla olevien syiden löytäminen on järkevä tapa aloittaa kuntoutus ja saada lopulta pysyvä apu kipujen ja ongelmien voittamiseksi. Fysioterapeutin tulisi nähdä asioita laajemmin, ei katsoa ja hoitaa vain yhtä niveltä. Rangan virheasennoista aiheutuu turhaa kuormitusta ympäri kehoa. Asennon korjaaminen biomekaanisesti optimaaliseksi onkin yksi tärkeimmistä tavoitteista kuntoutuksessa, koska kehon taloudellisempi toimintatapa mahdollistuu.